Vuokraveneellä lämpimille vesille

Veneilyseuroilla yhä vahva rooli

Vaimoni luki Göran Schildtiä ja minä Dunckerin Peraa, haaveita lämpimistä vesistä. Vaikka olem­ mekin pitkän linjan veneilijöitä, lämpimille vesille seilaamaan lähteminen vain tuntui niin haasta­valta. Haastetta ei vähentänyt se, että venelehtien tarinoissa kerrottiin useimmiten maailmanympäripurjehtijoista tai muuten vain perusveneilijän näkökulmasta ”hardcore”-touhusta, vuosien mittaisista reissuista, joille lähteäkseen piti luopua koko siihenastisesta elämästä.

Mutta niin vain löysimme itsemme istumasta Kroatiassa Splitin Marina Kastelan terassilla odottelemassa vuokraveneen luovutusta. Matka meni kyllä ihan turistina, vaikka muodollisesti olinkin veneen kippari, viralliselta kipparilta kun olijäänyt vaadittava kv-kirja Espooseen, mutta minulla se oli. Ei se maailmanympäripurjehdus ollut, mutta me ihastuimme ja kipinä syttyi.

Siitä se sitten lähti ja jäimme koukkuun. Huomasimme, että tämähän on ihan samanlaista hommaa kuin kotonakin. Eroja toki oli,  että aurinko paistoi, tuuli puhalsi lämpimästi ja veneenä oli hieno muutaman vuoden  ikäinen purjevene. Vene, joka useimmille on vain haave.

Lisäksi oli syvät vedet, joissa on helppo navigoida, paljon luonnonsatamia, ankkuri- ja poijulahtia, kylien ja ravintoloiden laitureita sekä täyden  palvelun  satamia. Palvelu pelasi joka  paikassa ja perustaidoilla pärjäsi.

Innostus tarttuu

Seuravan reissun järjestimme itse, eikä se ollut sen vaikeampaa kuin minkä tahansa lomamatkan järjestäminen. Nyt järjestämme reissuja myös muille. Veneilyseuroille purjehduslomat ovat mainio juttu. Vaikka oma seuramme on moottorivenekerho, on sen jäsenistöstä löytynyt innostusta lähteä kanssamme laajentamaan  veneilijän  tajuntaa. Vuosi vuodelta venemäärä on kasvanut, pätevyyksiä on hankittu (kansainvälinen huviveneenkuljettajakirja,  VHF), pidetty  infoiltoja ja  suunniteltu.

Veneet varaamme useimmiten jo marras-joulukuussa , sillä ai­kainen varaaja saa mitä haluaaja myös ennakkovaraajan edut. Lop­putalvi fiilistellään, tutustutaan kohteisiin netin kautta ja luetaan pilottikirjoja.

Voisinko minäkin?

Päätöksen tekeminen on varmasti kaikkein vaikein asia. Kun se on tehty, loppu onkin sitten aika lailla käytännönläheistä hommaa. Porukan kasaaminen on toki oma haasteensa, mutta pienelläkin porukalla voi mennä. Ensi kesänä purjehdimme vaimoni kanssa kahdestaan kaksi viikkoa isompien porukoiden reissujen välissä.

Varaa vene

Varaa vene suoraan netistä tai käyttämällä jotain suomalaista charteryhtiöiden agenttia. ltse tietenkin suosittelen agenttia. Etuna on se, että agentti näkee etsimisen vaivan ja kaivaa tuhansien veneiden ja satojen yhtiöiden tarjonnasta sinulle sopivia veneitä. Myös maksuliikenne hoituu kätevästi ja saat asiantuntijalta apua kaikenlaisiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Kuin veneilyviikolle lähtisi

Lentoliput järjestetään itse. Loppu onkin sitten perusveneilyviikon järjestämistä sillä erolla, että rannassa odottaa siisti ja huollettu vene. Kassit sisään, paikallisesta kaupasta ruoka- ja juomatarvikkeet mukaan ja merelle. Veneessä on aivan kaikki muu tarvittava kännykkää ja useimmiten Wifiä myöten. Kännykkään saa säätietoja ja huoltoneuvontaa ympäri vuorokauden. Helppoa kuin heinän teko!

Teksti: Iiro Suksi


Aloittaisinko kilpaveneilyn?

Aloittaisinko kilpaveneilyn?

Kilpaveneily on vauhdikas, turvallinen ja mukaansa­ tempaava harrastus niin tytöille kuin pojille .

Veneurheilun erityispiirteenä on, että tytöt ja pojat kilpailevat samoissa sarjoissa ja kilpailuluokissa. Laji on usein koko perheen yhteinen harrastus. Harrastamisen voi aloittaa jo 7-8-vuo­tiaana uudesta SJIO-luokasta Muissa luo­kissa kuljettajan ikä määrittelee, milloin kil­pailemisen voi aloittaa. Lajiin pääsee hyvin mukaan myös hieman vanhempana.

Rataveneilyssä GT15-luokka on tarkoi­tettu 10-15-vuotiaille. GT30-luokkaan pää­see 14-15-vuotiaana, yläikärajaa ei ole. V60 Offshore -luokan voi aloittaa ensin karttu­rina ja 15 ikävuoden jälkeen kuljettajana.

Lajikoulutus keskittyy taitojen harjoit­tamiseen sekä turvalliseen harjoitteluun. Leireillä opitaan perusteet omatoimiseen harjoitteluun sekä kilpailutoimintaan. Turvavarusteina ovat liivit, kypärä sekä ajohaa­ larit.

Seurojen, liiton ja tiimien järjestämät tutustumispäivät ovat hyvä tapa kokeilla ja tutustua kiinnostavaan lajiin. Lajikokeiluita pyritään pitämään SM-kilpailupaikkakun­nilla sekä erillisinä kokeilupäivinä eri puo­lilla Suomea.

Kilpaveneily on edullisempaa kuin mo­ni luulee. Esimerkiksi useimmat seurat ja tiimit tarjoavat aloitteleville harrastajille kalustoa, jota voi lainata harjoitteluun sekä kilpailuihin. Myös kilpailumaksut ja lajilii­ton lisenssi ovat yleisesti ottaen edullisia.

Koneet ovat vakiotehdaskoneita, joiden huollon ja säätämisen on helppo oppia. Ve­neen runko on vakio, joka vaatii pesua ja vahausta. Tiimit ja seurat auttavat runkojen huollossa.

Vuonna 2017 SPV:ssä käynnistyy Kilpa­ veneily tutuksi -ohjelma nuorille. Ohjelma sisältää lajikok eiluja, messuesittelyitä sekä harrastamisen perusohjeita liiton koti­ sivuilla.

Katso lajiesittelypäivät, tiimien tietoja ja tutustu lajiin verkkosivuillamme osiossa kilpaveneily.

Teksti: Mika Hollo

Kuvat: Helmi Hollo


Veneilyseuroilla yhä vahva rooli

Veneilyseuroilla yhä vahva rooli

Suomi on tuhansien järvien ja pit­ kän merenrannikon maa. Vesillä liikkumista tai ainakin sen vaa­roja opetetaan kouluissa. Lähes jokaisella kesämökillä on vene, vaikka mökki ei olisi edes rannalla. Suomi on ainoita valtioita, jonka kaikki satamat saavat jääpeitteen normaalina talvena. Lä­hes puolet vuodesta vesistömme soveltuvat retkiluisteluun ja pilkkimiseen . Kansakun­tana olemme tottuneet elämään veden äärellä, mutta vesiurheiluun olosuhteet eivät ole aivan ideaaliset. Tästä huolimatta maamme on kansainvälisessä kilpapurjehduksessa erittäin vahva suorittaja.

Maamme ensimmäinen urheilu­seura oli 1856 perustettu Segelföreningen iBjörneborg BSF. Pur­jehtimisesta tuli 1800-luvun lopulla hyö­tyliikkumisen lisäksi vapaa-aikaan liittyvä harrastus. Paikallisten seurojen veneiden välillä järjestettiin kilpailuja, mutta erityi­sesti seurojen välillä järjestettävät kilpailut herättivät tarpeen yhteisistä kilpailusään­nöistä. Vuonna 1894 neljätoista purjeh­dusseuraa julkaisi yhteisen venekalenterin ”Finlands Segelföreningar Vuonna 1899 Suomessa oli 31 purjehdusseuraa.

Purjehdus oli mukana olympialaisis­sa ensimmäistä kertaa Pariisissa vuonna 1900. Kilpapurjehdussäännöissä ja venei­den mittaamisessa oli niin kansainvälisesti kuin Suomessakin paljon erimielisyyttä ja näin ollen Lontoossa pidettiin 1906 kan­sainvälinen konferenssi, joka vahvisti yhä mR-veneiden suunnittelussa käytössä ole­van Meter Rulen. Samalla päätettiin, että jokaista osallistuvaa maata edustaa jatkossa kansallinen liitto. Näin tuli maahamme perustettua Suomen Purjehtijainliitto. Sa­manaikaisesti kiinnostus lajia kohtaan kas­voi ja 1900-luvun ensimmäinen kymmenen vuoden kausi oli niin kansallisen harrastuk­sen kuin purjehdusurheilun laajentumisen aikaa koko maassamme. Järjestäytynyt ve­neily maassamme oli syntynyt.

Viime vuosisadan alussa Venäjän vallankäytön kiristyminen eli toinen sortokausi, jota kutsutaan myös routavuosiksi, nosti maassamme voimakkaan kansallisuusaatteen. Tämän innostamana eri alojen yhdistysten perustaminen näh­tiin keinona vahvistaa mielikuvaa Suomesta muiden kansojen joukossa. Tässä erityisesti purjehdusseuroilla oli kansallisen heräämi­sen osalta vahva rooli.

Purjehdusurheilun lisäksi seuratoimin­nalla oli vahva yhteiskunnallinen ja sosi­aalinen merkitys. Laji ei ollut enää vain muutamien harvojen tavoitettavissa, vaan aktiiviset seurat mahdollistivat lajin pariin pääsyn laajalti maantieteellisesti ja yhteis­kunnallisesta asemasta riippumatta.

Merkittävää on, että maamme itsenäis­tyttyä 1917 Suomen lipuksi vahvistettiin keväällä 1918 purjehdusseurojen käytössä ollut siniristilippu. Kaudelle 1919 annet­tiin asetus purjehdusyhdistysten lipusta ja otettiin käyttöön nykyinen veneilyseurojen lippu.

Purjehdusseuroissa harrastettiin venei­lyä laajasti, niin melontaa kuin moottorive­neilyäkin. Moottoriveneiden nopeuskilpai­lujen yleistyessä perustettiin 1937 Suomen Moottorivenellitto organisoimaan kilpailuja kansallisella tasolla.

Kuten jo sata vuotta sitten on veneily­ seurojen merkitys niin liikunnan kuin fyy­sisen ja sosiaalisen aktiivisuuden edistäjinä yhä vahva. Seurojen tarjoama liikunnalli­nen elämäntapa ja sosiaalinen toiminta ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Vapaaeh­toisten tekemä nuorisotyö ja koulutus ovat panostus tulevaisuuteen. Veneilyseuroilla on yhä vahva rooli yhteiskunnassamme.

Teksti: Samuli Salanterä


Merillä 75 kuukautta

Merillä 75 kuukautta 

Meretniemet seilaavat maailman merillä reilut kuusi vuotta. Mukana kulkee koko perhe.

Tuomo ja Riikka sekä lapset Aarre, 7, Kerttu, 5, ja Mart­ta, 3, tekevät sen, mistä moni vain haaveilee. Perhe lähti ke­säkuussa  unelmamatkalleen, jonka aikana he näkevät ja kokevat kaikki valtameret, kuusi mannerta ja 75 maata. Pitkien avomeripurjehdusten aikana kor­vaamattomana apuna on ystäviä ja sukulai­sia. Matka taittuu upean Swan 57:n kyydis­sä, jossa on kolme hyttiä, kaksi vessaa, salonki ja keittiö. Neliöitä kaunottaressa on 35.

Reitin suunnitteluun Meretniemet ovat paneutuneet huolellisesti. Myötätuulet ja -virrat ovat avain­asemassa, mutta kuitenkin siten, että unelmakohteista tingitään mahdollisimman vähän. Reitti  kulkee  aluksi  Välimereltä Cap Verden kautta Brasiliaan. Sieltä perhe suuntaa Etelä-Amerikan ympäri Chilen vuonojen ja jäätiköiden kautta Tyynelle valtamerelle. Eteläisen Tyynen valtameren saarten Fidzin, Tongan, Australian ja Uuden-Seelannin jäl­keen he jatkavat Salomonsaarten ja Papua­ Uuden-Guinean kautta Kaakkois-Aasiaan ja sieltä Sri Lankan kautta Intian valtamerelle. Malediivit, Seychellit ja Madagaskar ovat vuorossa seuraavaksi. Niiden jälkeen on aika kiepahtaa Hyväntoivonniemen kautta Atlan­tille. Amazonasin ja Karibian jälkeen matka jatkuu Yhdysvaltojen itärannikon ja Kanadan kautta Brittein saarille ja lopulta Itämerelle. Suomeen perhe palaa syyskuussa 2022.

Reissaaminen lasten kanssa on suun­niteltu niin, että matka toimii myös kuusivuotisena kotikouluna.

– Vanhemmat opettavat, mutta otamme säännöllisesti yhteyttä myös opettajiin Suomessa. Hyödynnämme perinteisten koulukirjojen lisäksi digitaalista oppimista. Meillä on käytössä paljon erilaisia oppimis-­ ja arviointityökaluja, joista osaa voimme käyttää merellä ja osaa silloin, kun olemme verkkoyhteyden päässä. Sidomme oppimi­sen vahvasti niihin maihin, paikkoihin ja kulttuureihin, joissa käymme. Se on ilmiö­ pohjaista oppimista puhtaimmillaan.

Entäpä sitten vanhempien keskinäinen aika? Milloin Riikalla ja Tuomalla on aikaa toisilleen?

– Ainakin näin aluksi kahdenkeskinen aika jää vähäiseksi, koska lapset ovat niin pieniä. Lasten mentyä nukkumaan istum­me kannella, ihailemme luontoa ja suunnittelemme  matkaa eteenpäin.

10 kysymystä matkanteosta

  1. Hei Tuomo Ja perhe, missä olitte elokuun lopussa? Entä lokakuussa ja jouluna?

Elokuussa olimme ltaliassa ja Maltalla. Lokakuussa Balcaarcilla (Espanja) ja jouluna Kanarian saarilla.

  1. Mistä saitte idean lähteä purjehtimaan kuudeksi vuodeksi?

Naiivista teinipojan unelmasta kasvoi koko perheen hanke ja unelma. Lapset ovat nyt hyvän ikäisiä tällaiseen seikkailuun.

  1. Mikä valmistautumisessa oli haasteellisinta?

Irrottautuminen normaalista arkielämästä, kaiken pakkaaminen ja uskominen siihen, että tämä todella tapahtuu.

  1. Millä kriteerelllä teitte reittisuunnltelman?

Osa paikoista on valittu postikorttimielikuvan perusteella, mutta pääosin haluamme hyödyntää myötätuulet ja -virrat.

  1. Mikä on ollut tiukin tilanne tähän mennessä?

Muutama todella kova ukkosmyrsky on sattunut kohdalle. Kone on reistaillut ja miehistön kesken on tullut sanomista. Ei siis kuitenkaan mitään voittamatonta.

  1. Millaisia ovat parhaat hetket?

Yöpurjehduksen jälkeinen aamun sarastus ja lasten kanssa juttelu purjehdittaessa.

  1. Millaista on reissata lasten kanssa?
    Lasten kanssa ei tule tylsää. Mahtavat tilanteet ovat todella mahtavia, mutta haasteitakin riittää, kun koko perhe on yhdessä 24/7. Nyt lapset keksivät jo itse tekemistä ainaisen pelaamisen tai leffojen katselun sijaan. Aarre saattaa leipoa keksejä ja tytöt tykkäävät narrata satama-altaan kaloja.
  1. Hyväntekeväisyyttäkin on matkassa mukana. Millaista?
    Osallistumme Tyynellä valtamerellä muutamiin hankkeisiin. Haluamme näyttää, miten upea ja suojelemisen arvoinen on meri, joka kattaa 70 prosenttia maapallosta.
  1. Mitä maata tai kohdetta odotatte erityisen paljon?
    Chilen  edustalla sijaitseva  vuonoalue  kiinnostaa kovasti. Me kaikki odotamme myös snorklailua koralliatolleilla. Madagaskar kiinnostaa kiehtovan ja ainutlaatuisen luontonsa vuoksi.
  1. Neuvosi ihmiselle, joka haaveilee maailman kiertämisestä purjehtien.
    Menkää, tehkää, päättäkää, lähtekää. Se on mahdollista.

Teksti: Tiina Usvajoki

Kuva: Tuomo Meretniemi